Tutkijageneraattori (Cthulhun kutsu)

Jokainen tulos on yksi lyhyt tutkijan tiivistelmä, joka on kirjoitettu yhden fiktiivisen hahmon näkökulmasta, joka työskentelee jossain 1920-luvun Uudessa-Englannissa tai sen lähellä, ja jonka Cthulhu-mytologian fanit tunnistavat. Jokainen tiivistelmä rakentuu pienestä joukosta toistuvia aineksia: ammatti tai sivutoimi, tapa, jolla tutkijan ote omista hermoistaan ​​rauhoittuu, viimeinen paikka, jossa hänet nähtiin, hänen tapauskansionsa työnimike ja pienet yksityiset tavat, jotka erottavat hänet henkilöksi pikemminkin kuin kansioksi.

Generaattori hakee kahdestakymmenestä ajankohtaisesta linssistä, mukaan lukien 1920-luvun ammatti, mielenterveyspaine, viimeisin tunnettu sijainti, tapauskansion otsikko, antikvaarinen kontakti, kielletyn kirjan paljastuminen, salakapakka- tai yliopistokohtaus, sotatrauman varjo, kerran hyödyllinen outo taito, kadonneen kollegan linkki, lehtileikkeen vihje, perheen epäusko, kulttisymbolin tunnistaminen, matka-arkun sisältö, fobia tai pakkomielle, yksityinen pahe, myytin kohtaamisen rajoittaminen, muistikirjan käsiala, lopullinen osoite ennen katoamista ja tutkijan nimi aikakauden tunnelmalla. Jokainen linssi on erillinen pala maailmaa, joten antikvaarisesta kontaktista tehty rulla lukee eri tavalla kuin kulttisymbolin tunnistamisesta tehty rulla, vaikka molemmissa tapauksessa olisi mukana kontakti.

Jokainen tehtäväkirje alkaa samasta mallista, yhdestä tutkijasta ja yhdestä pienestä ankkurista, joka pitää kappaleen koossa. Ankkuri on itse linssi: ranskalainen lausekirja, joka tuoksuu edelleen heikosti koneöljylle, yksi messinkikompassi, joka ei ole osoittanut pohjoiseen 1919-luvun syksyn jälkeen, wieniläinen antikvaari, joka allekirjoittaa jokaisen kirjeen haalistuneella vihreällä sinetillä. Tuo yksi ankkuri tekee koko kappaleen työn, koska ympäröivät yksityiskohdat on viritetty siihen.

Tehtävät on kirjoitettu niin, että ne tuntuvat kotoisilta 1920-luvun pöytäsessioiden monisteen vieressä. Niissä ei ole em-dash-teatteria, ei melodramaattista paljastusta viimeisessä lauseessa eikä lähdemateriaalista lainattuja kaanoninimiä. Tutkijan mentori saattaa olla sokea seppä, joka ei koskaan kysynyt heidän nimeään; mentori ei ole koskaan Mythoksen kaanonihahmo. Kielletty folio saattaa olla hiljainen kuparin tuoksu pienessä nahkakirjassa; Folio ei ole koskaan sanatarkka lainaus. Äänet ovat saaneet inspiraationsa aikakauden sävystä pikemminkin kuin lainaavat sitä.

Pöytäkampanjoissa käsittele jokaista tehtävää yksirivisenä NPC-luonnoksena. Ankkurista tulee ensimmäinen koukku pöydässä ja tukevasta yksityiskohdasta toinen. Pelaajalla, joka kuulee tutkijan muistikirjan käsialan vaihtuvan yhdellä sivulla kuparipiirroksesta hätäisesti ylösalaisin kirjoitetuksi raapustukseksi, on jotain kysyttävää, jotain tutkittavaa ja mahdollisesti paluu myöhempään istuntoon.

Jokainen tehtävä on kirjoitettu siten, että sitä voidaan käyttää lähtökohtana hahmoluonnokselle, istunnon nolla-monisteena, novellin avauskappaleena tai NPC-merkinnän ensimmäisenä rivinä yksityisetsivän tapauskansiossa. Kieli on tarkoituksella aikakautta; tehtävät pysyvät 1920-luvulla sortumatta melodraamaan tai genre-pastissiin.